1. helmikuuta 2009

Haarautuvien polkujen blogi


Monen viikon harkinnan tuloksena ilmoitan, että on tullut aika tehdä uusi siirto. Lopetan tässä blogissa ja ryhdyn kirjoittamaan kokonaan omaa blogia. Niitä, joiden kanssa tiemme erkanevat tässä kohtaa, kiitän lämpimästi ja lähetän oikein ison hymiön jokaiselle. Muita kehotan päivittämään kirjanmerkkinsä tai tilauskanavansa ja pahoittelen suuresti aiheuttamaani ylimääräistä vaivaa :D


I've started my very own blog! You can read it here. It is unlikely that Area 21 will be active anymore.

31. tammikuuta 2009

Arkistoista




tahtoo kevään!
tahtoo tonkimaan komeroja!
tahtoo kukkakumisaappaat!
tahtoo rusetin päähän!
tahtoo punaisen matka-arkun!

mitä sinä tahdot?

30. tammikuuta 2009

Dee äN Aa

Tuli tuosta sisustamisesta mieleen, kuinka jotkin asiat näyttävät kulkevan verenperintönä. Olen katsellut äitini 70-luvun kuvia hänen teinivuosiltaan ja liittänyt niitä tännekin mukaan pariin juttuun (katso esimerkiksi nämä!) ja havainnut, että jos olisin itsekin elänyt tuolla hipahtavalla ja rokkaavalla vuosikymmenellä, olisin ostanut varmaan ihan samat vaatteet. Onko noloa tunnustaa, että joskus kaupassa olen äitini kanssa katsonut samoja vaatteita...? :D Lähinnä jotain peruspuseroita, mutta silti! En ole ikinä pitänyt itseäni minkäänlaisena vanhempieni peilikuvana, en ulkoisesti enkä etenkään sisäisesti, mutta jotain yhtäläisyyksiä on selvästi havaittavissa. Esimerkiksi vanhemmillani ja siskollani on kaikilla samansävyiset siniharmaat silmät, mutta minulle tapahtui jokin mutaatio ja sain vihreät silmät. Yhtäläisyyksiä on ainakin se, että olen perinyt toiselta vanhemmaltani tavan olla todella siisti mitä tulee tiskipöydän puhtaanapitämiseen :D Siis en voi elää itseni kanssa, jos pöydälle jää likaisia astioita.

Siksipä esitänkin kysymyksen: pukeudutko samalla tavalla äitisi, siskosi tai muun perheenjäsenesi tai sukulaisesi kanssa? Miten? Näitä on kiva lukea!




omat housut: H&M Trend
äidin takki: Ellos (tätähän voisi itsekin käyttää...)


Minä lähden huomisaamuna Helsinkiin viikonlopuksi todistamaan, kuinka serkkupoika purjehtii avioliiton satamaan. Helsingissä nähdään!

Pintaremonttia

Äiti eilenillalla puhelimessa, kun olin vielä Joensuussa enkä tullut kotikaupunkiin Lappeenrantaan: "Älä sitten järkyty kun tulet kotiin".

Jaaha. Ehdin jo kysyä, ovatko kissamme vielä hengissä. Olivat kuulemma.

"Täällä näyttää nykyään vähän erilaiselta."

Tahtoi sanoa, että minun huoneeni oli vaihdettu käytävän vasemmalta puolelta käytävän oikealle puolelle ja kaikki tavarat olivat niinikään vaihtuneet toisiin. Vähän sydän jyskyttäen tulin sitten äsken kotikotiin ja avasin entisen ison makuuhuoneen oven. Entisen kopperon Ann 12 vee -tunnelma on poissa ja tilalla on äitini suosimaa English rose -aistillisuutta kultaisin yksityiskohdin koristettuna.

Ennen kuin luulette että olen joku pilalle hemmoteltu täysi-ikäinen kakara, niin kerron että pikkusiskoni huoneeseen tehtiin hänen vaatimuksestaan täysi remontti muutama vuosi sitten, mutta minä kökin valittamatta 9-neliöisessä kopissani aina siihen saakka kunnes muutin pois kotoa ja sen jälkeen tietysti kaikki lomat ja viikonloput, jotka olen ollut täällä. Kyllä minä komerossani ihan hyvin viihdyin, mutta kieltämättä vihjailin vähän aikuisemmasta sisustuksesta :D 12-vuotiaana haalitut tavarat, joista mainittakoon mm. sateenkaarenkirjavat helmiverhot (...) eivät nimittäin ihan käy yksiin tämänhetkisten sisustusmielteideni kanssa, heh.


Uuden huoneeni (ei se ole enää sinun huoneesi, se on meidän rentoutushuone, sanoo sisko tähän väliin - no kiva :D) valtaa pääosin järkyttävän iso punainen divaani, joka on kyllä sikasiisti! Olen kyllä vähän katkera, että sisko sai huoneeseensa 120 senttiä leveän jenkkisängyn, mutta minä kikuutan edelleen normaalileveällä pedillä. Okei, sohvan takia tuonne ei kyllä mahdu enää mitään. Ja onhan se sohva hieno.


Olen uhkaillut sillä, että jään ensi kesäksi Joensuuhun - onkohan tällä uudella huoneella jotain tekemistä uhkailujeni kanssa...? Näköjään lahjontaa voi kohdistaa vielä 21-vuotiaisiin jälkeläisiinsä, jos muut keinot eivät auta. Nyt kun saisi vielä vaatteet ja kaiken pikkusälän vanhan huoneen kaapeista ja laatikoista uuden huoneen hienoihin peilikaappeihin, niin tuolta ei tarvitsisi poistua kuin jääkaapille ja vessaan. Taulutelkkarikin siellä on (obs: ei minua varten sentään ostettu, vaan meiltä jo löytyvä :D).

Selkeydeksi vielä mainittakoon, että nykyisen huoneeni tavaroista vain tuo sohva on upouusi. Kaikki muu kuten sängynpeitteet, tyynyt ja koriste-esineet ovat kaapin kätköistä.


Minä siirryn nyt tästä nauttimaan spagettia ja tonnikalaa - siis tämmöisen hemmetinmoisen herkkuaterin takia kannattaa tulla vanhempiensa luokse viikonlopuksi! Ehkä surkein vitsi ikinä.

29. tammikuuta 2009

Kaksi kulttuurintuotetta nälkäisille

neule: H&M
mekko: Seppälä


Vaikka blogien ja nettitekstien lukeminen voi olla todella miellyttävää ja suurenmoista, haluaisin muistuttaa jokaista kaltaistani koneella helposti jumittavaa ihmistä painettujen tekstien maailmasta. Minun on tunnustettava, että olen todella laiska lukija. Kun innostun kirjoista, innostun väliaikaisesti ja saatan lukea kirjan päivässä. Sen jälkeen en koske kirjallisuuteen kolmeen kuukauteen. Opiskelen kuitenkin (vähän pakotetustikin) sivuaineena kirjallisuutta, minkä ansiosta joudun vierailemaan kirjastossa harva se viikko.

Suoritan parhaillaan viimeistä kirjallisuuden aineopintojen kurssia, jolle on luettava 20 romaania/novellia/runokokoelmaa ja kolme tietokirjaa. Lukemista on valtavasti, enkä etene kovinkaan nopeasti. Joukossa on ollut muutamia todella mielenkiintoisia teoksia, mutta myös sellaisia joiden sivuja olen aika vapaamielisesti skippaillut. Mikään teos ei kuitenkaan ole vaikuttanut minuun kuten pari viikkoa sitten lukemani William Faulknerin romaani Kun tein kuolemaa.

Itse asiassa minun oli määrä lukea Kun tein kuolemaa jo viime kesänä, mutta sitten sain töitä ja homma lykkääntyi. Kun lainasin teoksen uudestaan, olin koukussa jo ensimmäiseltä sivulta lähtien. Teos kertoo 1930-luvulla elävästä yhdysvaltalaisesta maalaisperheestä, jonka äiti kuolee. Perheenjäsenet lähtevät kuljettamaan äidin ruumista tämän kotikaupunkiin (muistaakseni se oli kotikaupunki) ja matkaa, henkilöiden sielunelämää ja ajatuksia seurataan luvuissa, joissa kussakin on kerrallaan teoksen yhden henkilön näkökulma.

Eräs kohta on ylitse muiden: yksi perheen pienen Vardaman-pojan luvuista, jossa lukee vain "Minun äitini on kala". Tuo yksi virke keskellä sivua oli niin liikuttava, että melkein rupesin itkemään (istuin vielä silloin junassa :D). Kerrontaan on muutenkin keskityttävä: tajunnanvirtamaisesti etenevä romaani on hyvin moniulotteinen (mikä kliseinen tapa kuvata jotakin teosta!), mutta ehdottoman palkitseva.

Toinen kulttuurintuote niille, jotka katsovat mielummin tv:tä: ykköseltä tulee tiistaisin Jane Austenin Järki ja tunteet -filmatisointi viime vuodelta. En voi siertää romanttisia elokuvia tai tv-sarjoja, mutta Austenin ja hänen aikalaistensa avioliittokuvaukset ovatkin ihan eri asia. Voi olla että Emma Thompsonin Järki ja tunteet -version nähneet eivät vakuutu tästä uusimmasta tulokkaasta, mutta itse kun en muista mitään Thompsonin leffasta, niin tykkäsin tosi paljon. Brittilaatua nummilla ja meren pauhkeessa, höystettynä ihanilla mekoilla ja hauskannäköisillä miehillä - siis mitä muuta voi tv-sarjalta toivoa?


olen harjoitellut tänään korkkareilla kävelyä -
nämä pitäisi olla ylihuomenna jalassa häissä, saa nähdä miten käy
(kengät Din sko)

28. tammikuuta 2009

Kreizi/toimiva


Minulla on ongelma.

Se koskee erästä paitaa.

Kuinka ihmeessä saan tästä pinkistä kreisistä paidasta vähän toimivamman? Tällä hetkellä se on kovin katyperrymäinen (mikä ei sinänsä ole kovin huono juttu). Valitettavasti korkeammat voimat eivät tehneet minusta pirteää poplaulajaa vaan vähemmän pirteän taviksen. MTV, tuunatkaa minun paitani, jooko!!! Puserossa on napit ja omituisen kivat puhvihihat. Napitettuna ja kiristettynä toiseen poplaulajatyyliin à la Britney viattomimmilla päivillään, paita on ihan ookoo, mutta olen alkanut epäillä paidan toimivuutta arkikäytössä. En mielelläni haluaisi näyttää suoraan musiikkivideon kuvauksista ulos astuneelta :D

Jäämme seuraamaan tilannetta.

26. tammikuuta 2009

Päätön olo


Tänään ei ole päätä kuvissa, ookoo? Ja mitä sitä yläpäästä kun alapäässä on paljon hienompaa nähtävää (anteeksi, huono vitsi). Tämä on nimittäin Esittelen teille Thaimaan-ostoksiani vieläkin, kun en tajunnut näyttää kaikkia yhdellä kertaa -romaanin osa numero 99. Estraadilla tällä kertaa valkoinen satiinimekko, jossa on rusettinauhat selässä ja poimutetussa rinnuksessa, hauskat hihat, roosapallollinen kuosi ja ylipäätään söpö olemus. Tämä muuten maksoi kaksi euroa.

Minulla on eräs musta trenssi, jonka kanssa aion ehdottomasti käyttää mekkoa keväällä. Lisäksi vielä hauskanväriset tai -kuviolliset sukkahousut ja punaiset korkkarit ja namnam, tekee mieli keikuttaa lantiota ja tanssia sambaa tai vaikka letkajenkkaa.


PS. Meikä ottaa viikonlopuksi suunnaan Helsinkiin, ihan pakko päästä vähintään hiplaamaan Forumin Henkan Trend-malliston kuteita.